Opiskelija, joka on saanut koulusivistyksensä Suomessa suomen tai ruotsin kielellä, suorittaa korkeakouluopinnoissaan kypsyysnäytteen, jolla hän osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin
kielen taitoa sekä perehtyneisyyttä opiskelemaansa alaan.
Tämä on sääntö, josta lainsäädäntö (esim. asetus ammattikorkeakouluistta) antaa tietyissä erityistilanteissa korkeakouluille mahdollisuuden myös poiketa, mutta se on oma tarinansa.
Kypsyysnäyte tuottaa kielitaitolausunnon, joka liitetään valmistuvan tutkintotodistukseen. Lausunnolla tutkinnon suorittanut voi osoitaa Suomessa kaksikielisillä kielialueilla virkoihin vaadittavan suomen ja ruotsin kielen taitonsa. Lausunnossa todetaan myös asetuksen edellyttämä tutkinnossa todettu vieraan kielen taito.
Miksi tästä puhun?
Vuosi alkoi puhelulla tähän aiheeseen liittyen. Samalla taas sain huomata, miten opettajan akateemiseen työhän liittyy hallinnollisia toimia, joista meidän hallinnon ja akateemisen työn rajalla toimivien pitäisi ehtiä ja huomata toistuvasti puhua ja joita pitäisi tuoda esiin. Pedagoginen työ korkeakouluissa on kehittynyt viime vuosikymmenenä merkittävästi. Opetusteknologian ja verkkopedagogiikan kehittyminen on tuonut paitsi mahdollisuuksia myös tilausta koulutuksen uudistamiseen, pieni muutos ei ole myöskään jatkuvasti kasvava kansainvälistyminen. Lisäksi opetuksen järjestelmiä on uudistettu ja opetushenkilöstön on pitänyt perehtyä tähänkin teknologiaan uutena työympäristönä.
Kaikki tämä on tarkoittanut sitä, että myös opetusta ja sen kehittymistä tukevien palvelujen on pitänyt kehittyä ja se on tuonut mukanaan myös uusia työrooleja korkeakouluihin tukemaan opetuksen ja tutkimuksen ydintehtäviä ja muutosta, jota ajetaan korkeakoulujen strategioissa ja erilaisissa korkeakoulujen toimintaa ohjaavissa mekanismeissa. Muutosten keskellä on huolehdittava myös perustehtävistämme, kuten siitä, mitä pysyvää laki ja asetus edellyttävät tutkinnoiltamme. Muutosten myllerryksessä ei auta unohtaa sitä, mikä myös on.
