keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ammattikorkeakoulutus on suurimmassa pedagogisen kehittämisen vaiheessaan sitten ammattikorkeakoulutuksen alkuvuosien

Ammattikorkeakoulutuksen taivalta on leimannut jatkuva kehittäminen. Viime vuosina painopiste on ollut rakenteellisessa kehittämisessä, mutta on sieltä siirtynyt myös vahvasti pedagogisen kehittämisen suuntaan. Hyvänä moottorina on toiminut mm. digitalisaatiopuhe, joka juontaa aina hallitusohjelmasta saakka korkeakoulutuksen yhteiseksi kehittämistarpeeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt kannustavia toimiaan monellakin tapaa, parhaillaan on käynnistymässä useita OKM-rahoitteisia kehittämistoimia, joissa leimaavaa on korkeakoulujen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen keskinäinen yhteistyö. Toki suuressa roolissa ovat korkeakoulujen sisäiset koulutukset, SAMKissa mm. digiopettajuutta kehittävä oma hanke.

Digitalisaation "vallankumous"  on tuonut mukanaan tarpeen kehittää teknistä osaamista ja välinehallintaa, mutta se muuttaa myös pedagogiikkaa. Toisinaan tuntuu, että opettaja-nimike kaipaisi vähintäänkin semanttista kehittämistä, sillä uusi pedagogiikka korostaa opettajan työssä ohjauksellisuutta ja oppimaan ohjaamista - vieläpä uudessa ympäristössä verkossa, jossa vuorovaikutuksen merkitys korostuu aivan uudella, usein yksilöllisyyttä edellyttävällä tavalla. Entä silloin, kun osa opiskelijoista on voinut valita luokkatilan ja osa opiskelee verkon kautta samaan aikaan? Mihin kaikkeen voi kyetä ja kuinka, ovat tavallisia kysymyksiä.

Opetuksen kehittämisessä ei oppija saa unohtua. Opiskelija saattaa olla vähintään yhtä uudessa tilanteessa kuin opettaja. Hän joutuu ottamaan entistä enemmän omaa vastuuta oppimisestaan ja ajankäytöstään. Hänenkin pitää ymmärtää, mitä uudella pedagogiikalla tavoitellaan, kun valitaan itsenäinen työskentely, tiedonhaku tai ryhmässä työskentely esityksineen tai teorian itsenäinen opiskelu ennen tunnille tuloa, jossa opittua syvennetään harjoituksin.

Itse olen oppinut sellaisen hyvin yksinkertaiselta kuulostavan asian, että olennaista ei ole se, mitä saan sanotuksia opiskelijalle, vaan olennaista on se, mitä hänelle jää mieleen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Eräs nobelisti sanoi oivaltavasti, jos et osaa opettaa asiaa äidillesi, et ole itsekään ymmärtänyt sitä. Toki on myös niin, että asiaa auttaa, jos opiskelija kokee asian merkitykselliseksi ja tavoittelee oppimista. Tähänkin tarvitaan kaksi aktiivista osapuolta.

Uusin AMK-pedagogiikka ottaa mukaan myös työelämän ja kehittää siihen yhteistyöhön soveltuvia uusia menetelmiä. Yhtenä esimerkkinä syksyllä alkava Toteemi-hanke, jossa 18 AMKin voimin kehitämme työelämäläheistä ja työelämän mukaan ottavaa koulutusta.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tänään astuvat voimaan laki ja asetus tutkintojen kansallisesta viitekehyksestä

Tutkintojen kansallinen viitekehys perustuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen (EQF), joka on peräisin vuodelta 2008 ja jota suomalaisiin korkeakoulututkintoihin on sovellettu tähänkin asti. Viitekehys jakaa osaamisen kahdeksaan tasoon, joista AMK-tutkinto sijoittuu tasolle 6 ja master-tutkinto yAMK tasolle 7. Vaativuustasolla kuvataan, mitä tutkinnon suorittanut henkilö tietää, ymmärtää ja osaa tehdä valmistuttuaan tutkinnosta.
  
Tutkintojen osaamisperusteisen viitekehyksen pohja-ajatus on elinikäisen oppimisen tunnistamisessa perusopetuksesta aina korkeakoulujen jatkotutkintoihin asti. Tavoite on tukea elinikäistä oppimista, vahvistaa koulutuksen osaamisperustaisuutta, parantaa työllistymistä, lisätä liikkuvuutta ja kaventaa kuilua koulutuksen ja työelämän välillä (OPH 1.3.2017).

AMK-tutkinnon suorittanut

- hallitsee laaja-alaiset ja edistyneet oman alansa tiedot, joihin liittyy teorioiden, keskeisten käsitteiden, menetelmien ja periaatteiden kriittinen ymmärtäminen ja arvioiminen.
- ymmärtää ammatillisten tehtäväalueiden ja/tai tieteenalojen kattavuuden ja rajat.
- hallitsee edistyneet kognitiiviset ja käytännön taidot, jotka osoittavat asioiden hallintaa, kykyä soveltaa ja kykyä luoviin ratkaisuihin ja toteutuksiin, joita vaaditaan erikoistuneella ammatti-, tieteen- tai taiteenalalla monimutkaisten tai ennakoimattomien ongelmien ratkaisemiseksi.
- työskentelee itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä tai toimii yrittäjänä.
- johtaa monimutkaisia ammatillisia toimia tai hankkeita.
- kykenee päätöksentekoon ennakoimattomissa toimintaympäristöissä.
- vastaa oman osaamisensa arvioinnin ja kehittämisen lisäksi yksittäisten henkilöiden ja ryhmien kehityksestä.
- on saavuttanut valmiuden elinikäiseen oppimiseen.
- toimii erilaisten ihmisten kanssa opiskelu- ja työyhteisössä sekä muissa ryhmissä ja verkostoissa huomioiden yhteisölliset ja eettiset näkökulmat.
- viestii hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle äidinkielellään.
- viestii ja on vuorovaikutuksessa toisella kotimaisella kielellä sekä kykenee kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä.

Nämä pitkälti geneerisenä pidettävät taidot korkeakoulutasoisena tutkinto-osaamisena on saavutettavissa pedagogisin menetelmin. Osaamisessa viitataan usein toiminnallisuuteen, jota pitää myös pystyä arvioimaan. Käytännön taitoja opitaan käytännössä, mutta ei vain siellä, itsenäinen työskentely opitaan työskentelemällä itsenäisesti, johtaminen opitaan johtamistoiminnassa, päätöksenteko ennakoimattomissa toimintaympäristöissä toimimalla niissä, verkostoissa ja ryhmissä toimiminen toimimalla verkostoissa ja ryhmissä, viestiminen viestimällä ja toimimalla vuorovaikutuksessa kotimaassa ja kansainvälisesti - mutta ei vain näin. Tarvitaan enemmän lihaa luiden ympärille. Korkeakoulutasoisena alakohtaisena osaamisena tämä tarkoittaa opiskeltavien teorioiden ja menetelmien soveltamista omalla erikoistumisalallaan erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa: yksin ja yhdessä, projekteissa, hankkeissa, verkossa, kasvotusten, työelämäyhteyksissä jne., vastuullisesti, tavoitteellisesti ja ohjatusti. Tuttua AMK-pedagogiikkaahan tämä on.

Koko tutkintojen viitekehys on luettavissa täällä.
Lisätietoa lainsäädännöstä:
Kansallisesta tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä säädetään 1.3.2017 alkaen lailla (93/2017) sekä valtioneuvoston asetuksella (120/2017) tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä.