Ammattikorkeakoulutuksen taivalta on leimannut jatkuva kehittäminen. Viime vuosina painopiste on ollut rakenteellisessa kehittämisessä, mutta on sieltä siirtynyt myös vahvasti pedagogisen kehittämisen suuntaan. Hyvänä moottorina on toiminut mm. digitalisaatiopuhe, joka juontaa aina hallitusohjelmasta saakka korkeakoulutuksen yhteiseksi kehittämistarpeeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt kannustavia toimiaan monellakin tapaa, parhaillaan on käynnistymässä useita OKM-rahoitteisia kehittämistoimia, joissa leimaavaa on korkeakoulujen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen keskinäinen yhteistyö. Toki suuressa roolissa ovat korkeakoulujen sisäiset koulutukset, SAMKissa mm. digiopettajuutta kehittävä oma hanke.
Digitalisaation "vallankumous" on tuonut mukanaan tarpeen kehittää teknistä osaamista ja välinehallintaa, mutta se muuttaa myös pedagogiikkaa. Toisinaan tuntuu, että opettaja-nimike kaipaisi vähintäänkin semanttista kehittämistä, sillä uusi pedagogiikka korostaa opettajan työssä ohjauksellisuutta ja oppimaan ohjaamista - vieläpä uudessa ympäristössä verkossa, jossa vuorovaikutuksen merkitys korostuu aivan uudella, usein yksilöllisyyttä edellyttävällä tavalla. Entä silloin, kun osa opiskelijoista on voinut valita luokkatilan ja osa opiskelee verkon kautta samaan aikaan? Mihin kaikkeen voi kyetä ja kuinka, ovat tavallisia kysymyksiä.
Opetuksen kehittämisessä ei oppija saa unohtua. Opiskelija saattaa olla vähintään yhtä uudessa tilanteessa kuin opettaja. Hän joutuu ottamaan entistä enemmän omaa vastuuta oppimisestaan ja ajankäytöstään. Hänenkin pitää ymmärtää, mitä uudella pedagogiikalla tavoitellaan, kun valitaan itsenäinen työskentely, tiedonhaku tai ryhmässä työskentely esityksineen tai teorian itsenäinen opiskelu ennen tunnille tuloa, jossa opittua syvennetään harjoituksin.
Itse olen oppinut sellaisen hyvin yksinkertaiselta kuulostavan asian, että olennaista ei ole se, mitä saan sanotuksia opiskelijalle, vaan olennaista on se, mitä hänelle jää mieleen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Eräs nobelisti sanoi oivaltavasti, jos et osaa opettaa asiaa äidillesi, et ole itsekään ymmärtänyt sitä. Toki on myös niin, että asiaa auttaa, jos opiskelija kokee asian merkitykselliseksi ja tavoittelee oppimista. Tähänkin tarvitaan kaksi aktiivista osapuolta.
Uusin AMK-pedagogiikka ottaa mukaan myös työelämän ja kehittää siihen yhteistyöhön soveltuvia uusia menetelmiä. Yhtenä esimerkkinä syksyllä alkava Toteemi-hanke, jossa 18 AMKin voimin kehitämme työelämäläheistä ja työelämän mukaan ottavaa koulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti