Hankkeista voimaa kehittämiseen

Ammattikorkeakoulut elävät vahvasti hankkeiden maailmassa koulutusta kehittäessään. Opetukselle  asetetaan haasteita opetuksen hallinnon ylimmiltä portailta aina yksittäiseen opiskelijaan asti. Haasteet ovat hyvin yhteiset koko korkeakoulusektorilla ja hankkeiden kautta myös kehittämisestä on tullut yhteistä tekemistä. Uudet oppimisympäristöt, ympärivuotinen opiskelu, ristiinopiskelu, verkko-opetuksen pedagogiikka, työn opinnollistaminen, hankitun osaamisen tunnustaminen, yksilölliset, joustavat opintopolut, oppimisanalytiikka jne. - kaikkea tätä me kaikki teemme ja opimme koko ajan myös toisiltamme siinä samalla.

Hankkeet antavat aina jollekulle henkilölle tai ryhmälle mahdollisuuden keskittyä erityiseen kehittämiseen omassa korkeakoulussa. Haasteeksi tuleekin sitten jakaminen, se, miten opittu, kokeiltu ja testattu uusi hyvä asia saadaan jalostumaan laajempaan käyttöön omassa korkeakoulussa. Hyvin asioiden ei soisi jäävän vain pienen ryhmän erityisosaamiseksi, vaan tarjoavan kasvuympäristön myös myöhemmin matkaan lähteville.

Projektipäällikön roolissa ja opetuksen kehittämisen tavoitteissa tunnen tämän haasteen hyvin. Hankkeiden hyvä puoli on aikaansaaminen, niiden huonompi puoli on toisinaan se, että päättyessään ne vievät mukanaan myös ison palan toiminnallista kehittämistä. Näin käy, ellemme onnistu hankkeen aikana luomaan pysyviä ja entistä parempia käytäntöjä.

Saan itse vetää SAMKin Toteemi-hanketta, joka keskustelee hyvin tällä hetkellä erityisesti ReKey-hankkeen ja eAMK-hankkeen kanssa. Nämä hankkeet palvelevat hyvin arjen työn ja uusien opetusmenetelmien kehittämistä, työtä, jota meidän pitää tehdä joka tapauksessa. Hankkeiden yhteistyössä syntyy uudella tavalla jakamista ja kiinnostavia uusiakin kohtaamisia oman korkeakoulun sisällä.

Jos puntariin pitäisi laittaa hankkeistaminen ja ei-hankkeistettu kehittämistyö, vaakakuppi kääntyy hankkeiden suuntaan ainakin tässä vaiheessa. Se maailma pakottaa keskittymään johonkin erityisesti ja antaa tilaa myös uudenlaisen ajattelun kasvaa ja kehittyä arjen työssä.

Verkostotoista voimaa opetuksen kehittymiseen

Verkosto on avoin, autonominen kehittäjäyhteisö, jolla voi olla tietyt raamit ennalta annettuna. Yhteistyö verkostossa perustuu arvostukseen ja luottamukseen toimijoiden välillä.

Osaajapoolien jäsenten verkostoitumisessa on SAMKissa ensimmäiset askeleet jo otettu tutkintouudistuksen yhteydessä. Silloin päämääränä oli kartoittaa laajasti SAMKin koulutusohjelmissa tuotettava osaaminen ja koota substanssiosaajat OPSin tasolla tuottamaan näkemys siitä, mitä osaaminen eri koulutuksissa tarkoittaa ja miten se eriytyy ja syvenee tutkinnon edetessä.

Kaikki alkoi keskinäisen luottamuksen rakentumisesta ja yhteisen tehtävän hahmottamisesta. Oltiin keskeisissä verkoston rakentamisen kysymyksissä: tunteminen, luottamus ja sitoutuminen yhteiseen tekemiseen. Tässä vaiheessa kaivattiin myös selkeitä ohjeita ja tavoitteita, miten ryhmän odotetaan toimivan - johtamisen perään myös kuulutettiin.

Osaajapoolien toivotaan rakentuvan vähitellen vuoden aikana pitkälle autonimisesti toimiviksi verkostoiksi, jotka toki toimivat niille asetettua tehtävää toteuttaen substanssiosaajien verkostona. Verkosto kehittää opetusta tarvelähtöisesti, aineistoja vastaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden pedagogiikka ja opetusmenetelmiä tukemaan joustavaa ja uusissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa oppimista. Työelämälähtöisyys ja osaamistarpeen ennakointi ovat avainsanoja. Osaajapooli on elävä, vapaasti kehittyvä ja avoin verkosto, jonka ytimen muodostavat substanssiasiantuntijat oman opetustehtävänsä kautta.

Osaajapoolien verkostomaisen toimintatavan kehittäminen on saanut tärkeää tukea OKM:n kärkihankkeena toteutettavasta Toteemi-hankkeesta. Hanke antaa meille kahden vuoden aikajakson kehittyä verkostotoimijoina niin, että sen jälkeen korkeakoulussa on pysyvä uusi malli korkeakoulutasoisen opetuksen kehittämiseen koko korkeakoulun yhteisin asiantuntijavoimin. Tätä pidän erityisen arvokkaana asiana SAMKin tuottamalla pedagogiselle työlle.



KTT Timo Järvensivu johdatti SAMKilaisia osaajapoolien verkostomaiseen toimintaan marraskuun verkostotoiminnan ja verkostojen johtamisen koulutuksessa.

Osaajapoolityö käynnistyy substanssiosaajien verkostotyön koulutuksella

Verkostotyö on päivän avainsana korkeakoulutuksessa. Puhumme silloin sekä substanssiosaajien verkostoista että esimerkiksi korkeakoulun ja työelämän verkottumisesta molemminpuolisen osaamisen kasvun hyväksi.

SAMKissa on juuri uudelleen käynnistetty työ, joka kokoaa yhteen opintoihin liittyvän opetusosaamisen osaajapooleihin. Käytännössä se merkitsee esimerkiksi sitä, että korkeakoulun projekti- tai talousosaamista tuottavat asiantuntiaosaajat vastaavat yhdessä siitä, että antamamme koulutus pysyy ajantasaisena ja työelämän osaamistarvetta palvelevana.

Osaamistarpeen ennakointi, työelämäyhteyksien kehittäminen, osaamisen läpinäkyvä kehittyminen opintojen edetessä sekä osaamisperusteisen arvioinnin kehittyminen uusissa oppimisympäristöissä, mm. työelämän oppimisympäristössä, kuuluvat osaajapooleissa opetusta kehittävien osaamiseen ja tehtävään. Tarvittaessa osaajapooleissa myös tunnistetaan opetussisältöjen uudistamisen tarve ja tuodaan se mukaan opetussuunnitelmiin.

Kaikkea tätä eivät substanssiosaajat voi kuitenkaan tehdä yksin. He tarvitsevat tutkintojen kehittämistä koskevaa tietoa koulutusohjelmista ja osaamistarvetietoa työelämästä. He tarvitsevat korkeakoulupedagogiikan kehittymiseen, kehittämishankkeisiin ja strategiseen kehittämiseen liittyvää tietoa AMK-koulutuksen hallinnosta ja muilta korkeakoulutoimijoilta pystyäkseen toteuttamaan kilpailukykyistä ja edelläkäyvää pedagogiikkaa. He tarvitsevat myös toisiaan käydäkseen vuoropuhelua yhteisen osaamisen kehittämiseksi, päällekkäisen tekemisen poistamiseksi ja kyetäkseen hyödyntämään myös toistensa erityisosaamista opetuksen toteuttamisessa.

Kun tämä tehdään yhdessä, kaikkien ei tarvitse tehdä tätä yksin. Siitä syntyy synergiaa ja aikaresurssien säästöä. Vaikkakin ensin on luotava rakenteet ja toimintaympäristö toimivalle osaajapoolityölle ja annettava aikaa uuden toimintatavan oppimiselle.

Otsikon verkostotoiminnan ja verkostojohtamisen koulutus toteutetaan SAMKissa lähtölaukauksena uudelle osaajapoolityölle tänä syksynä 24.11.- eikä vain osaajapoolityölle vaan verkostomaiselle koulutuksen kehittämiselle ylipäätään. Sen aika on nyt.

Osaamista työstä ja työhön

Toteemi on korkeakoulujen yhteishanke, jossa keskiössä on työelämän ja korkeakoulutuksen liiton vahvistaminen tietoa lisäämällä, pedagogiikkaa kehittämällä ja oppimisympäristöjä avaamalla.

Tuloksina näemme opintojen joustavaa suorittamista, osaamisen jakamista sekä työssään ja opinnoissaan hyvinvoivan opiskelijan. Hanketta tukee OKM ja se toteutetaan ajalla 2017 - 2019.

Tähän keskitymme

      

       Opettajan pedagoginen osaaminen oppimisen ohjaajana ja valmentajana kehittyy.

       Opettajien työelämäverkostot vahvistuvat ja työelämä oppimisympäristönä vakiintuu osaksi korkeakoulun pedagogista oppimisympäristöä. Osaajapoolit tuottavat ennakointiin ja asiantuntijuuteen pohjautuvaa, opiskelijalähtöistä koulutusta ja jatkuvuuden osaamisen kehittämiseen tutkinnoissa ja opetussuunnitelmissa. Tuloksena ovat vaihtoehtoiset toteutukset, joustavat opintopolut, oppimisen ohjaamisen, osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä arvioinnin kehittyminen.

Avainroolissa on hankkeen aikana kehitettävä SAMKin osaajapoolityö, joka perustuu substanssin asiantuntijoiden verkottuneeseen yhteistyöhön ja jakamiseen sekä opetuksen sisältöjen, toteutusten ja kriteeriviitteisen arvioinnin  kehittämiseen. 

Erityisenä teemana SAMKin hankkeessa tulee olemaan työn opinnollistaminen silloin, kun opiskelijamme käy opintojensa aikana työssä, joka vastaa tai on lähellä hänen koulutusalaansa. Silloin on varsin todennäköistä, että hänen opintoihinsa liittyy työtä tukevaa teorialähtöistä tietoa, joka voi tuoda suoraan lisäarvoa työhön sitä uudistaen tai tukien. Tähän liittyy itse asiassa varsin uudenlainen ajatus työn ja opintojen sulautumisesta työssä käyvällä opiskelijalla.

Kokemusten myötä pystymme jalostamaan toimintaa ja myös levittämään tietoa laajemmin työnantajien suuntaan siitä, miten työnantajat voivat olla tukemassa opiskelevan työntekijänsä valmistumista ja työssä kehittymistä sekä saada oman hyödyn tämän tyyppisestä korkeakouluyhteistyöstä.

Työelämälähtöisen korkeakouluopetuksen kehittämiseen on korkeakouluissa, työelämässä ja korkeakouluopetuksen hallinnossa yhteinen tahto. Onnistumisen eväät on siinä tarjoiltu, kunhan osaamme oikein avata tämän mahdollisuuden, onnistumme varmasti.

SAMK ja TAMK opettajankoulutusyhteistyössä

Satakunnan ammattikorkeakoulu on vuodesta 2013 alkaen tehnyt Tampereen ammattikorkeakoulun opettajankoulutuksen kanssa opettajaharjoitteluun liittyvää kehittämiskouluyhteistyötä. Viime vuonna kymmenkunta opettajaopiskelijaa ja samkilaista ohjaavaa opettajaa toteuttivat yhdessä opetusta SAMKissa. Itselläni on ollut ilo koordinoida ja olla kehittämässä tätä toimintaa.

Kehittämiskoulussa on luotu yhteisopettajuuteen perustuva toimintamalli, joka yhdistää opettajaharjoittelijan alakohtaisen työelämäosaamisen ja tuoreen työelämäkokemuksen ammattikorkeakoulun tarjoamaan tutkintokoulutukseen. Kehittämiskouluun tulevan opettajaharjoittelijan harjoittelun onnistumista edistää myös se, että hänellä on opettajan tehtävään edellytetty ylempää korkeakoulututkintoa vastaava tutkinto itsellään. Malli tukee yhteisopettajuuden toteutumista opetuksen suunnittelusta oppimisen arviointiin asti.

Vuosittain kerättävässä palautteessa kehittämiskoulu saa toistuvasti kiitosta opettajaharjoittelijoilta hyvästä ohjauksesta, ja toisaalta ohjaavat opettajat ovat arvostaneet mahdollisuutta uudella tavalla kehittää omaa opetustaan yhdessä opettajaopiskelijan kanssa. Ammattikorkeakouluille laajemmin tämä yhteistyö on ollut erinomainen väylä pedagogisen työn ja siihen kouluttautumisen kehittämiseen.

Ammattikorkeakoulutuksen ydin on työelämäosaamisen ja korkeakoulutasoisen koulutuksen yhdistämisessä. Siksi on tärkeää, että nämä kaksi asiaa lyövät kättä myös opettajankoulutuksessa silloin, kun opettajaksi aikovalla on tähtäimessään amk-opettajuus. Kehittämiskoulussa luodussa toimintamallissa opettajan työn koko kuva aukeaa työelämästä tulevalle opettajaharjoittelijalle hyvin intensiivisessä harjoittelujaksossa.

Palautteen vakiolausahduksiin kuuluukin usein opettajaopiskelijan kommentti siitä, että opettajan työn monipuolisuus ja vaativuus sekä suunnitteluun ja arviointiin käytettävä aika yllättivät ja vahvistivat opettajan työhön liittyvää arvostusta edelleen. Ohjaavat opettajat pedagogeina tekevät arvokasta työtä ja se saa tunnustusta. Heidän työstään tulevaa palautetta on ilo välittää, kun taas huomenna käymme vuosittaisen kehittämiskoulun palautepalaverin TAMKin ja SAMKin välillä.

Pedagogiikan helmiä

SAMKin opetuksen pedagogiset kysymykset ja kehittäminen olivat fokuksessa tänä aamuna KOPE-hankkeen haastattelussa Porissa. KOPE on opettajankoulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen yhteinen pedagogisen kehittämisen hanke. Haastatteluun osallistui yhteensä 12 opiskelijaa ja opetuksen kehittäjää osaamisalueilta ja opetus- ja laatupalveluista. 

Keskusteluun nostettiin SAMKin pedagogisia helmiä ja kehittämisen kohteita - annettavaa muille ja opittavaa muilta. Oli hyvä itsekin pysähtyä taas toteamaan, miten hienoa työtä SAMKissa tehdään.

SAMKin HILL-verkkoneuvottelu- ja -opetusympäristö on ainutkertainen ja palvelee arjessa koko henkilöstöä ja kaikkia opiskelijoita, myös opiskelijajärjestöjen toimintaa. Verkossa toteutetaan kokonaisia tutkinto-ohjelmia. Koulutusta uudistetaan rohkeasti esim. Yrittäjän koulutusohjelman toteutuksessa. Opintojaksoon pohjaava valintakoekokeilu verkossa on ollut menestys. Digiope-hanke on vahvistanut digitaalista ja verkkopedagogista osaamista koko henkilökunnassa. Simulaatiopedagogiikka, työelämän kanssa tehtävät yhteiset projektit Apparaatissa, Soteekissa,  Tuotekehityspajassa tai esim. automaation ja robotiikan alueella koulutuksissa, käänteinen oppiminen, monimuotototeutukset kielissä  tai verkostomaisesti toimivan osaajapoolityön kehittäminen ovat kaikki joustavaa opiskelua ja opintojen edistymistä tukevia, pedagogisesti perusteltuja ratkaisuja - joitakin helmiä mainitakseni.

Mutta kun puhutaan pedagogiikasta ja digitaalisuudesta samassa lauseessa, opittavaa on jatkuvasti. Toisilla enemmän ja toisilla pidemmälle.

Suuri ennustaja ei tarvitse olla nähdäkseen, että oppimisanalytiikka on aihe, joka tulee nostamaan päätään seuraavien vuosien aikana laajasti myös ammattikorkeakouluissa. Siitäkin poimimme työkalut opettajalle, jotta hän voi nähdä reaaliaikaisemmin oppimisen tulokset ja kompastuskivet ja tukea oppimista edelleen.

Lukuvinkki: Flipped Learning - Käänteinen oppiminen

Käänteisen oppimisen idea on enemmän kuin uudelleen löydetty opetusmenetelmä. Kyse on laajemmin opetus-, oppimis- ja ohjauskäsityksen uudelleen ymmärtämisestä. Lyhyesti voisi tiivistää, että tässä pedagogisessa viitekehyksessä opetus nähdään erilaisten oppimista tukevien mahdollisuuksien luomiseksi, oppiminen opiskelijan työksi, oppimaan ohjaaminen opettajan pedagogiseksi tehtäväksi.

Käytännössä siirtyminen perinteisestä luokkahuoneopetuksesta Flipped Learning -ajatteluun ei ole helppo. Opettajalle se merkitsee aluksi epävarmuuden tunnetta siitä, tapahtuuko oppimista, jos opettaja ei itse ole pääroolissa kertomassa, mitä ja kuinka opitaan tällä tunnilla. Opiskelijalta, joka on tottunut opettajajohtoiseen opetukseen, odotetaankin kykyä ohjata omaa oppimistaan, kykyä arvioida omaa osaamistaan ja kykyä toimia sen mukaan oppiakseen lisää.

Itseohjautuva opiskelija voi osata toimia hyvin yksinkin, mutta käänteisen luokkahuoneen menetelmässä korostuu opettajan kyky ohjata oppimista. Kiinnostava tähän liittyvä ajatus on ajatus oppimisen vapaudesta. Oppimista ei sidota luokkahuoneeseen, vaan opiskelija ohjataan perehtymään asiaan itsenäisesti parhaaksi katsomallaan tavalla, yksin tai yhdessä, hänen tarvitsemassaan ajassa. Opettajan pedagogista osaamista tarvitaan silloin kohtaamisissa verkossa tai ryhmässä, kun osaamista vahvistetaan yhteisellä tekemisellä osaamisen vahvistamiseksi.

Tärkeitä elementtejä tämän oppimiskäsityksen mukaisessa oppimisessa ovat opiskelijan opetussuunnitelman mukainen, vaikkakin henkilökohtainen  osaamistavoite sekä kannustava, ohjaava ja jatkuva palaute. Yksilölähtöinen oppiminen herättää opettajassa kysymyksen, miten voisi toteuttaa yksilölähtöistä ohjausta isossakin ryhmässä. Avuksi voi ottaa esimerkiksi yhteisöllisen oppimisen ja tietysti myös digitaaliset oppimisympäristöt, joissa oppimista tuetaan aineistoilla, joihin voi palata aina uudelleen sekä tehtävillä, joita voi tehdä itsenäisesti ja saada niistä myös itsearvioinnin tueksi arviointipalautteen.

Näitä pohdintoja ja paljon lisää käänteisestä oppimisesta avataan Marika Toivolan, Pekka Peuran ja Markus Humalojan v. 2017 ilmestyneessä Flipped learning - Käänteinen oppiminen -teoksessa.