Uusi vuosi on hyvä aloittaa tulevaisuustarkastelulla - vai katsommeko tätä päivää tässä kuitenkin? Tulevaisuusajatteluun pääsee kiinni Metodixin Oppimisen tulevaisuus 2030 -blogisarjassa mukavasti pitkin vuotta 2017.
Tulevaisuuskartta Oppiminen 2030 ennakoi muutoksen sarjaa, joka itse asiassa on jo opetuksessa tapahtunut ja tapahtumassa. Sen mukaan tapahtuu metamuutos, jossa opetus henkilökohtaistuu ja oppiminen vapautuu tilasta ja ajasta riippumattomaksi. Muutoksella on aina haasteensa ja tässä sellainen on, miten Suomi säilyttää tasa-arvoisella ja korkeatasoisella koulutuksella saavuttamansa voimavarat.
Edellisestä muutoksesta seuraa opettajaprofession muuttuminen opetuksesta oppimisen aikaansaamiseen, ohjaukseen, arviointiin ja oppimisympäristöjen managerointiin oppimista tukevana ratkaisuna.
Edellisestä syntyy uudenlainen oppimisen eksosysteemi, jossa ennen käyttämättömät oppilaitoksen sisäiset ja ulkoiset ympäristöt ja sidosryhmät muodostavat oppimisympäristökokonaisuuden, jossa toimia.
Myös käsitys siitä, mitä pidetään yleissivistyksenä, muuttuu. Aiempien perus- ja käyttötaitojen rinnalla "tulevaisuudenkestävästä" oppimisen osaamisesta tulee tärkeää. Oppiminen nähdään yhteisöjen ominaisuutena. Myös globalisaation jatkuva syveneminen tuo mukanaan kollektiivisen tekemisen ja yhteisö- ja ryhmäoppimisen haasteen.
(Lähde: https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030)
Tulevaisuuden ennakointi ei aina osu näin oikeaan. Edellä oleva kertoo koulutuksen kyvystä uudistua, sillä oppiminen on uudistunut vauhdilla ennakoituun suuntaan. Toki vielä olemme matkallakin, mutta se on helppo tunnistaa ja tunnustaa, että opetustapahtuma, oppiminen ja oppimisympäristöt ovat monimuotoistuneet ja osaamisesta on tullut ydinasia pedagogisessa puheessa, opetussuunnitelmissa ja aina vain useammin myös opetuksen arjessa - matkalla metamuutokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti