Opinnäytetyöstä mediatiedotteeksi

Opinnäytetyön valmistuminen on merkittävä askel opiskelijalle. Siihen kiteytyy osaamisen syveneminen, ja samaan aikaan vanhan loppu ja uuden alku. Monelle se on myös ovi työelämään AMK-opinnoista.

Opinnäytetyön valmistumiseen liittyy myös toinen merkittävä suorite: kypsyysnäyte. AMK-tutkinnossa se on lakisääteinen osaamisen osoitus, jolla varmistetaan vielä, että opiskelija on saavuttanut julkishallinnon tehtävissä edellytettävän virkakielitaidon. SAMKissa on otettu käyttöön myös malli, jossa kypsyysnäyte voi olla opinnäytetyöhön liittyvä mediatiedote - tai siitä voi siis sellainen syntyä.

Näitä mediatiedotteita julkaistaan mm. SAMKin verkkosivustolla. Esimerkki tällaisesta mediatiedotteesta on parhaillaan nähtävissä. Tämä mediatiedote syntyi konetekniikan alalta opinnäytetyöstä Aurinkoenergian hyödyntäminen jätehuollossa (http://www.samk.fi/uutiset/aurinkopaneeleilla-toimivan-puristimellisen-jatesailion-haasteena-hintavuus/). Kannattaa tutustua.

Tutkintouudistuksesta uusiin OPSeihin 2017

Vuosi 2015 lähti SAMKin laajuisessa opetuksen kehittämisessä liikkeelle tutkintouudistuksen teemalla. Ensimmäisessä vaiheessa tunnistettiin osaamista, jota tarvitaan kaikissa AMK-tutkinnoissa. Tärkeänä kriteerinä oli se, mitä sanotaan ammattikorkeakoulun ja -koulutuksen tehtävästä lainsäädännössä.

Osaaminen nostettiin laajaan tarkasteluun ja keskiöön uudella tavalla. Tätä varten tarvittiin uusia keinoja, mikä herätti myös hämmennystä. Aiempina vuosina oli totuttu tekemään OPS-uudistuksia tietyllä mallilla, yleensä pitkälti koulutusohjelman ja -alan sisäisenä työnä. Nyt työhön ryhdyttiin tavoitteena SAMKin AMK-tutkintojen uudistaminen ammattikorkeakoulun yhteisenä tehtävänä. Alussa ihmetystä herätti se, mitä nyt ollaan tekemässä. 

Työelämän osaamistarpeiden ennakointitieto, SAMKin pedagoginen osaaminen ja monialaisuus AMK-tutkintoon kouluttavana korkeakouluna haluttiin hyödyntää täysimääräisesti. Tarvittiin koulutusohjelmat ylittävää yhteistyötä ja tilaa pedagogiselle puheelle osaamistarpeista. Ratkaisuksi monialaisen yhteistyön toteuttamiseen koottiin koulutusohjelmat ylittävät osaajapoolit, substanssiosaajista ja koulutuksen ”tilaajista” eli koulutusohjelmien edustajista muodostuvat kehittäjäryhmät. Osaajapooleissa suunniteltiin tulevaisuuden koulutusta tutkintojen osaamistarpeesta lähtien ja työ tapahtui tiimi- ja osaamisaluerajat ylittävästi, monialaisesti ja koordinoidusti. Tähän liittyi myös ensimmäinen iso haaste osaajapoolityölle. Monialaisessa osaajapoolissa asiantuntijatyö ei ollutkaan ihan helppoa. Haasteita tuli sekä monialaisuudesta että moniammatillisuudesta. Samalla juuri se oli erityisen hedelmällistä, sillä siinä jaettiin ja opittiin toisilta, väiteltiin ja tultiin ratkaisuihin.

Ensimmäisessä vaiheessa osaajapoolit suunnittelivat SAMKin kaikkiin tutkintoihin tai laajasti koulutusohjelmiin sisältyvän osaamisen ja sen, miten se syvenee koulutuksen aikana eri koulutusaloilla. Tällaisia osaamisia olivat muun muassa matemaattinen sekä kieli- ja viestintäosaaminen.  Tässä vaiheessa ei siis ryhdytty suunnittelemaan vielä opetuksen toteutuksia ja menetelmiä toteuttamiseen, vaan osaamisia, joita eri opintojaksototeutusten tulee tuottaa.  Tähän ajatteluun sisältyi toinen iso haaste osaajapoolien työskentelyssä. Aluksi osaajapoolissa oli vaikea mieltää, mitä pitäisi tehdä, ajatukset kulkivat hyvin helposti itse toteutuksista puhumiseen. Osaamisperustaisuus oli toki tuttua asiana jo olemassa olevassa koulutuksessa, mutta nyt otettiin entistä selkeämmin esille opiskelijan osaamisen kasvu ja miten SAMKissa sitä parhaiten voidaan tukea. Joustavat opintopolut ja turhan päällekkäisyyden poistaminen opintojaksoilta olivat selkeitä tavoitteita, jotka myös toteutuivat varsin hyvin, kun osaamista alettiin ryhmitellä sen syvyyden mukaan. Tärkeää oli osata kuvata konkreettisesti ne asiat, jotka vähintään kyseisen osaamisen tulee tuottaa ja toisaalta, missä menee perusosaamisen, edistyneen osaamisen ja kehittyneen osaamisen rajat, kun osaamiset muutetaan opintojaksoiksi ja opintopisteytetään tutkintoihin.

Ensimmäisessä vaiheessa osaajapoolit olivat asiakaspalvelu- ja ohjaustoiminnan osaaminen, johtamisosaaminen ja laadunhallinta, korttikoulutukset, markkinointiosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, opiskeluympäristö-, -palvelut ja -taidot, projektiosaaminen, talousosaaminen, työyhteisöosaaminen, viestintäosaaminen ja yrittäjyysosaaminen.
Ensimmäinen vaihe tutkintouudistuksessa kesti helmikuulta lokakuulle vuonna 2015. Tutkintouudistus ja OPS 2017 : Osaajapoolien työskentely (1. vaihe 25.2.2015–2.10.2015)

Tutkintouudistuksen toisessa vaiheessa tunnistettiin vielä muutamia osaamisia, joista haluttiin tehdä osaajapoolityönä SAMKin tasolla osaamistarvekartoitusta. Tällaisiksi osaamisiksi tunnistettiin digiosaaminen, palvelumuotoilu ja oikeudellinen osaaminen sekä Managing Intercultural Relations. Automaatio-osaaminen oli tarkastelussa myös syyskuussa alkaneessa toisen vaiheen kehittämistyössä. Osaajapoolien Työskentely OPS2017 (2. vaihe 17.9.2015–30.4.2016). Prosessi eteni ensimmäisen vaiheen tapaan laajaa yhteistyötä ja monialaisuutta tavoitellen.

Molemmat vaiheet päättyivät SAMKin yhteiseen seminaariin, jossa esiteltiin töiden tulokset ja käytiin viime vaiheen keskustelut. Toisen vaiheen seminaarissa jo ideoitiin myös osajaapoolien työn jatkoa.
Molempien vaiheiden jälkeen alkoi myös osaamisten jäsentäminen ensin opintojaksoiksi ja siitä kuvausten valmistelu opetussuunnitelmateksteiksi. 

Opetussuunnitelmat hyväksyttiin koulutustoimikuntaprosessissa. Tavoite oli alun alkaen, että opetussuunnitelmat saadaan valmiiksi syksyksi 2016, mutta aikataulusta jouduttiin joustamaan siten, että uusien opetussuunnitelmien mukainen koulutus pääsee alkamaan syksyllä 2017. Jousto oli perusteltavissa, sillä iso työ haluttiin tehdä huolella. Tämän prosessin seurauksena aiemmista laajoista opetussuunnitelman uudistamiskierroksista haluttiin päästä eroon ja opetussuunnitelmat rakennettiin niin, että jatkossa pystytään tekemään opetussuunnitelmien vaatimat päivitykset niitä vaativiin osaamisiin. Tässä osaajapoolit tulevat olemaan keskeisessä roolissa. Niiden tehtävänä on tunnistaa ja ennakoida uudistamistarve ja toteuttaa uudistus koulutustoimikuntatyöskentelyssä.

Yksi koko prosessissa ehkä eniten hämmennystä herättänyt asia oli se, että tutkintouudistuksen prosessia ei haluttu eikä kyllä voitukaan suunnitella täysin valmiiksi työhön ryhdyttäessä. Osaajapoolityöhön osallistuneilla oli keskeinen rooli työn edetessä siinä, miten asiat kehittyvät käytännössä. Työn pohjaksi oli SAMKin opetuspalveluissa luotu 2-vuotinen etenemissuunnitelma, joka antoi suunnan ja aikataulutti prosessia, mutta lopputulos on syntynyt laajassa yhteistyössä osaajapoolien työn pohjalta. Uudistuksen toteutumista koordinoitiin SAMKin opetuspalveluista.

Osaajapoolityö saa jatkoa syksyllä 2017

Osaajapoolityö jatkuu syksyllä 2017 osana valtakunnallista, OKM-rahoitteista Toteemi-hanketta. Toteemi on 18 korkeakoulun yhteinen työelämäläheisen korkeakoulutuksen kehittämishanke. Hankkeen toimenpiteet kohdistuvat niihin korkeakoulutuksen haasteisiin, jotka johtavat korkeakouluopiskelijoiden opintoaikojen pitkittymiseen ja ongelmiin kiinnittyä työelämään ja työllistyä. Haasteet ovat sekä korkeakoulun sisäisiä (opetus- ja ohjauskäytännöt) että korkeakoulun muuttuvista toimintaympäristöistä kumpuavia (työn muutos, digitalisaatio, globalisaatio).

Tutkintojen kehittämisen uudistusprosessissa on osoittautunut ensiarvoisen tärkeäksi kehittää pysyväluonteinen, jatkuvuuden takaava toimintamalli, jossa koulutettava osaaminen liittyy kiinteästi työelämän osaamistarpeeseen, kehittyy sen mukana ja sitä tukien yhteistyötä tekemällä.

Työelämäläheisyys opinnoissa edellyttää korkeakouluopettajien sitoutumista sen toteuttamiseen. Opettajat ja korkeakoulu tarvitsevat työnsä tueksi uudenlaista toimintamallia, jolla työelämän kanssa tehtävää yhteistä työtä ja opiskelijalähtöistä opetusta kehitetään ja toteutetaan.

SAMKin Toteemi-osahankkeessa on tavoitteena

- opiskelijalähtöinen ja joustavan etenemisen opinnoissa tarjoava korkeakoulutus

- alakohtaisen työllistymisen tukeminen

- opettajien työelämäyhteyksien lisääminen ja työelämäosaamisen kehittyminen

- korkeakoulupedagogiikan ja oppimisen toimintaympäristökäsityksen uudistaminen

Hankkeessa

- parannetaan korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja edistetään opiskelijoiden, osaamisen tunnistamisen ja arvioinnin yhdenvertaisuutta.

- kehitetään joustavia opintopolkuja ja ympärivuotista opiskelua, edistetään opintojen esteettömyyttä, kehitetään henkilöstön osaamista

- uudistetaan oppimisympäristöjä (ml. digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen

oppimisessa ja koulutustarjonnassa)

- vahvistetaan korkeakouluopiskelijoiden työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksia.

Kehittäminen tapahtuu osaajapooleissa, joihin nimetään vastaavat kehittäjät. Hanketta koordinoi SAMKin opetuksen kehittämispalvelut.

Arvioinnin aika

Loppukevät ja aika kesän kynnyksellä on monella tapaa arvioinnin aikaa. Opettajan työssä se on eräällä tapaa työvuoden huipentuma, opiskelijoille askel eteenpäin, kun opintosuorituksia saadaan valmiiksi ja kesän työt odottavat. Arvioinnin teema on ollut vahvasti esillä myös koulutuksen kehittämispuheessa. Silloin arviointi on liitetty vahvasti osaamisperustaisuuteen ja arvioinnin oppimista ohjaavaan vaikutukseen.

Osaamisperustaisuus on opetussuunnitelmissa jo vanha asia. Osaamisperustaisesta arvioinnista on myös puhuttu jo jonkin aikaa. Myös se tiedetään, että mittaamisella ylipäätään on toimintaa ohjaava vaikutus. Tästä on helppo vetää se johtopäätös, että viimeistään nyt on aika nähdä opetuksessa arvioinnin oppimista ohjaava vaikutus. Parhaiten se vaikuttaa silloin, kun arvioinnin kriteerit tunnetaan etukäteen, tiedetään, millaista osaamista tavoitellaan ja millä perusteilla sitä tullaan mittaamaan.

SAMKissa toteutettiin parin viime vuoden aikana tutkintoihin liittyvä osaamisperustainen uudistus, jossa lopputuloksena syntyivät mm. uudet opetussuunnitelmat. Osaaminen niissä mietittiin monialaisissa opetuksen asiantuntijaryhmissä ja yksi lähtökohta oli, että osaaminen tunnistetaan ja tehdään näkyväksi syvenevänä polkuna AMK-tutkinnossa. Käytännön ratkaisuksi syntyi luokittelu perusosaamista, edistynyttä osaamista ja kehittynyttä osaamista tavoitteleviin osaamiskokonaisuuksiin. Opetussuunnitelmassa ne näkyvät näillä tyyppinimillä myös opiskelijalle.

Miksi näihin nimikkeisiin päädyttiin? Ymmärrettiin, että osaamisperustaisuuteen liittyy vahvasti osaamisen arviointi. Arviointiin liittyy puolestaan kriteeriviitteisyys eli se, millä kriteereillä osaamista tullaan arvioimaan opintojaksolla. Mika Saranpää puhuu kriteerien kriteereistä, Yksi tällainen on arvioitavuus. Kun arviointikriteeri asetetaan, yksi kriteerien kriteereistä on se, missä ja miten kuvattu osaaminen on saavutettavissa arvioitavassa opetuksessa. Jos esimerkiksi halutaan arvioida projektinhallintaa tai neuvottelutaitoa työelämätaitona, pystytäänkö se tekemään autenttisessa työelämän tilanteessa? Näitä asioitahan voidaan toki mitata myös oppitunnilla teorian ja sen soveltamisen taitoina näihin tilanteisiin soveltuvin tavoittein ja arviointikriteerein.

Arvioinnin teema on nouseva teema, vaikka ikivanha onkin. On vain hyvä asia, että näitä kysymyksiä mietitään kansallisilla opetuksen foorumeilla. Arviointi on monesti hyvin yksinäistä työtä opettajalle, ja uusissa aiempaakin osaamista mittaavissa arviointitilanteissa siitä on tullut entistä merkittävämpi tekijä opetuksen toteuttamisessa ja opettajan työssä. Opiskelijaa arviointikriteerien tunnistaminen jo opintojakson alussa ohjaa ja motivoi oppimaan ja asettamaan myös omia tavoitteitaan oppimiselle.

Tiesitkö tämän SAMKissa tehdyistä tuplatutkinnoista?

Vuosina 1995 – 2016 SAMKista valmistuneista 568 on tehnyt SAMKissa kaksi tutkintoa ja kymmenen opiskelijaa on tehnyt kolme tutkintoa. AMK-tutkinnon suorittaneista 333 on tehnyt ylemmän AMK-tutkinnon.Ylempiä AMK-tutkintoja eniten on tehty terveys- ja hyvinvointialalla ja vähiten tekniikan alalla.

Tietotekniikan AMK-tutkinnon tehneistä osa on suorittanut myös automaatio- tai sähkötekniikan AMK-tutkinnon.

Sairaanhoitajiksi valmistuneista moni on tehnyt myös terveydenhoitajan AMK-tutkinnon. Muutama on tehnyt sairaanhoitajan tutkinnon kahdesti. Sairaanhoitajista puolestaan muutama on tehnyt myös kuntoutusohjaajan tai sosionomin tutkinnon. Sosionomitutkinnon kahdesti suorittaneita on useita.

Liiketalouden tradenomitutkinnon sekä talouden ja hallinnon ja liiketalouden tutkinnon kahdesti suorittaneita on muutamia.

Restonomiksi valmistuneista osa on tehnyt myös liiketalouden tradenomin tutkinnon samoin muutama medianomiksi valmistunut.

Mutta löytyy myös Insinööri, josta on tullut fysioterapeutti, tradenomi tai sairaan- ja terveydenhoitaja. Esimerkkejä on myös koulutuksista kuvataiteilijasta sosionomiksi, medianomista insinööriksi, sairaanhoitajasta insinööriksi tai tradenomiksi, sosionomista insinööriksi ja tradenomista insinööriksi.

Rakennustekniikan insinööreistä ei löydy kuin yksi ylemmän AMK-tutkinnon suorittanut.  Rakennusinsinöörin tutkinnon toiseksi tutkinnokseen on tehnyt kemiantekniikan ja sähkötekniikan insinööri sekä medianomi.

Kolme tutkintoa SAMKissa tehneistä löytyy sairaanhoitajasta terveydenhoitajaksi ja vielä sosionomiksi valmistunut tai sairaanhoitajasta terveydenhoitajaksi ja vielä ylemmästä AMK-tutkinnosta valmistunut.  Restonomeista löytyy tradenomiksi tai medianomiksi suorittanut ja vielä liiketalouden ylemmän AMK-tutkinnon suorittanut.

Kirjoittaja on tietotuotannon koordinaattori Liisa Peltomäki, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulutus on suurimmassa pedagogisen kehittämisen vaiheessaan sitten ammattikorkeakoulutuksen alkuvuosien

Ammattikorkeakoulutuksen taivalta on leimannut jatkuva kehittäminen. Viime vuosina painopiste on ollut rakenteellisessa kehittämisessä, mutta on sieltä siirtynyt myös vahvasti pedagogisen kehittämisen suuntaan. Hyvänä moottorina on toiminut mm. digitalisaatiopuhe, joka juontaa aina hallitusohjelmasta saakka korkeakoulutuksen yhteiseksi kehittämistarpeeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt kannustavia toimiaan monellakin tapaa, parhaillaan on käynnistymässä useita OKM-rahoitteisia kehittämistoimia, joissa leimaavaa on korkeakoulujen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen keskinäinen yhteistyö. Toki suuressa roolissa ovat korkeakoulujen sisäiset koulutukset, SAMKissa mm. digiopettajuutta kehittävä oma hanke.

Digitalisaation "vallankumous"  on tuonut mukanaan tarpeen kehittää teknistä osaamista ja välinehallintaa, mutta se muuttaa myös pedagogiikkaa. Toisinaan tuntuu, että opettaja-nimike kaipaisi vähintäänkin semanttista kehittämistä, sillä uusi pedagogiikka korostaa opettajan työssä ohjauksellisuutta ja oppimaan ohjaamista - vieläpä uudessa ympäristössä verkossa, jossa vuorovaikutuksen merkitys korostuu aivan uudella, usein yksilöllisyyttä edellyttävällä tavalla. Entä silloin, kun osa opiskelijoista on voinut valita luokkatilan ja osa opiskelee verkon kautta samaan aikaan? Mihin kaikkeen voi kyetä ja kuinka, ovat tavallisia kysymyksiä.

Opetuksen kehittämisessä ei oppija saa unohtua. Opiskelija saattaa olla vähintään yhtä uudessa tilanteessa kuin opettaja. Hän joutuu ottamaan entistä enemmän omaa vastuuta oppimisestaan ja ajankäytöstään. Hänenkin pitää ymmärtää, mitä uudella pedagogiikalla tavoitellaan, kun valitaan itsenäinen työskentely, tiedonhaku tai ryhmässä työskentely esityksineen tai teorian itsenäinen opiskelu ennen tunnille tuloa, jossa opittua syvennetään harjoituksin.

Itse olen oppinut sellaisen hyvin yksinkertaiselta kuulostavan asian, että olennaista ei ole se, mitä saan sanotuksia opiskelijalle, vaan olennaista on se, mitä hänelle jää mieleen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Eräs nobelisti sanoi oivaltavasti, jos et osaa opettaa asiaa äidillesi, et ole itsekään ymmärtänyt sitä. Toki on myös niin, että asiaa auttaa, jos opiskelija kokee asian merkitykselliseksi ja tavoittelee oppimista. Tähänkin tarvitaan kaksi aktiivista osapuolta.

Uusin AMK-pedagogiikka ottaa mukaan myös työelämän ja kehittää siihen yhteistyöhön soveltuvia uusia menetelmiä. Yhtenä esimerkkinä syksyllä alkava Toteemi-hanke, jossa 18 AMKin voimin kehitämme työelämäläheistä ja työelämän mukaan ottavaa koulutusta.

Tänään astuvat voimaan laki ja asetus tutkintojen kansallisesta viitekehyksestä

Tutkintojen kansallinen viitekehys perustuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen (EQF), joka on peräisin vuodelta 2008 ja jota suomalaisiin korkeakoulututkintoihin on sovellettu tähänkin asti. Viitekehys jakaa osaamisen kahdeksaan tasoon, joista AMK-tutkinto sijoittuu tasolle 6 ja master-tutkinto yAMK tasolle 7. Vaativuustasolla kuvataan, mitä tutkinnon suorittanut henkilö tietää, ymmärtää ja osaa tehdä valmistuttuaan tutkinnosta.
  
Tutkintojen osaamisperusteisen viitekehyksen pohja-ajatus on elinikäisen oppimisen tunnistamisessa perusopetuksesta aina korkeakoulujen jatkotutkintoihin asti. Tavoite on tukea elinikäistä oppimista, vahvistaa koulutuksen osaamisperustaisuutta, parantaa työllistymistä, lisätä liikkuvuutta ja kaventaa kuilua koulutuksen ja työelämän välillä (OPH 1.3.2017).

AMK-tutkinnon suorittanut

- hallitsee laaja-alaiset ja edistyneet oman alansa tiedot, joihin liittyy teorioiden, keskeisten käsitteiden, menetelmien ja periaatteiden kriittinen ymmärtäminen ja arvioiminen.
- ymmärtää ammatillisten tehtäväalueiden ja/tai tieteenalojen kattavuuden ja rajat.
- hallitsee edistyneet kognitiiviset ja käytännön taidot, jotka osoittavat asioiden hallintaa, kykyä soveltaa ja kykyä luoviin ratkaisuihin ja toteutuksiin, joita vaaditaan erikoistuneella ammatti-, tieteen- tai taiteenalalla monimutkaisten tai ennakoimattomien ongelmien ratkaisemiseksi.
- työskentelee itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä tai toimii yrittäjänä.
- johtaa monimutkaisia ammatillisia toimia tai hankkeita.
- kykenee päätöksentekoon ennakoimattomissa toimintaympäristöissä.
- vastaa oman osaamisensa arvioinnin ja kehittämisen lisäksi yksittäisten henkilöiden ja ryhmien kehityksestä.
- on saavuttanut valmiuden elinikäiseen oppimiseen.
- toimii erilaisten ihmisten kanssa opiskelu- ja työyhteisössä sekä muissa ryhmissä ja verkostoissa huomioiden yhteisölliset ja eettiset näkökulmat.
- viestii hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle äidinkielellään.
- viestii ja on vuorovaikutuksessa toisella kotimaisella kielellä sekä kykenee kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä.

Nämä pitkälti geneerisenä pidettävät taidot korkeakoulutasoisena tutkinto-osaamisena on saavutettavissa pedagogisin menetelmin. Osaamisessa viitataan usein toiminnallisuuteen, jota pitää myös pystyä arvioimaan. Käytännön taitoja opitaan käytännössä, mutta ei vain siellä, itsenäinen työskentely opitaan työskentelemällä itsenäisesti, johtaminen opitaan johtamistoiminnassa, päätöksenteko ennakoimattomissa toimintaympäristöissä toimimalla niissä, verkostoissa ja ryhmissä toimiminen toimimalla verkostoissa ja ryhmissä, viestiminen viestimällä ja toimimalla vuorovaikutuksessa kotimaassa ja kansainvälisesti - mutta ei vain näin. Tarvitaan enemmän lihaa luiden ympärille. Korkeakoulutasoisena alakohtaisena osaamisena tämä tarkoittaa opiskeltavien teorioiden ja menetelmien soveltamista omalla erikoistumisalallaan erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa: yksin ja yhdessä, projekteissa, hankkeissa, verkossa, kasvotusten, työelämäyhteyksissä jne., vastuullisesti, tavoitteellisesti ja ohjatusti. Tuttua AMK-pedagogiikkaahan tämä on.

Koko tutkintojen viitekehys on luettavissa täällä.
Lisätietoa lainsäädännöstä:
Kansallisesta tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä säädetään 1.3.2017 alkaen lailla (93/2017) sekä valtioneuvoston asetuksella (120/2017) tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä.

Osaamista vapaaehtoistoiminnasta

Terveiset Verkkovirta-hankkeesta, jossa tänään teemana oli vapaaehtoistyön opinnollistaminen. Saimme kuulla Roihu-partioleiristä, jossa rakennettiin 17 000 partiolaisen kyläyhteisö yhdeksäksi päiväksi. Hanke itsessään oli tietysti useamman vuoden hanke. Kuulimme esimerkit Metropolian ja Humakin  opiskelijoilta, jotka olivat työn opinnollistamisen periaatteella suorittaneet samalla reippaan määrän opintopisteitä tutkintoonsa. Toinen heistä oli koko tapahtuman some-vastaava, joka tehtävässä ja siihen liittyneissä opinnoissa suoritti samalla 20 opintopistettä digitaalisen kulttuurin opintojaan. Toinen oli tapahtumatuotannosta vastaava, joka suoritti samalla mm. 20 opintopistettä liiketalouden opintoja vastatessaan samalla tapahtumatuotannon taloudesta. Tapahtuma vaatii monenlaista osaamista, tarvittiin rakentamista, logistiikkaa, terveydenhoitoa, majoituspalveluja, viestintää, kansainvälisyysosaamista jne. Kaikkea sitä, mitä mekin täällä SAMKissa tuotamme.

Vapaaehtoistyötä ei aina mielletä työksi. Työn opinnollistamisen kannalta työ ja vapaaehtoistyö ovat kuitenkin samalla viivalla silloin, kun osaamista tunnistetaan ja tunnustetaan korkeakoulussa, Tässä on vielä tekemistä, ylipäätään siinä, että työn ja vapaaehtoistyönkin opinnollistamisesta saadaan korkeakoulutuksessa siihen arvoon, mikä sille on haluttu antaa hallitusohjelmassa ja korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä laajasti.

Mikä sitten saisi vauhtia työn opinnollistamisen tasavertaisten käytänteiden luomiseen? Edellytyksiä sille on. Reippaasti yli puolet korkeakouluopiskelijoista tekee työtä opintojensa ohella. Joka kolmas suomalainen toimii vapaaehtoistyössä ja Tilastokeskuksen mukaan heistä 78 % osoittaa kiinnostusta opinnollistamiseen. Suurin haaste on varmasti opetuksen käytännöissä, myös opettajien osaamisessa ja opiskelijoiden tietoisuudessa opinnollistamisen mahdollisuudesta. Opettajien pedagoginen täydennyskoulutus voisi tähän tuoda apua osaltaan. Tietoa opinnollistamisesta on kuitenkin varsin avoimesti saatavissa amkverkkovirta-sivustolla. SAMKissa työn opinnollistamisen prosessia on mallinnettu syksystä alkaen ja työ jatkuu tänä vuonna. Tähän työhön pääsee mukaan vaikkapa ottamalla yhteyttä allekirjoittaneseen näin alkajaisiksi.